Amigurumi

Viimeaikoina käsitöitä on tullut tehtyä vähemmän. Villasukkia on tullut neulottua, sekä miniatyyriversioita joulukortteihin että isompia itselle ja lahjaksi. Neulottua on tullut enemmän, mutta tulipa alkuvuodesta kokeiltua myös ensimmäistä kertaa amigurumin virkkausta. Ohjeen löysin Mia Bengtssonin kirjasta Amigurumi - Virkkaa uusia iloisia maskotteja.

Tämä oli ensimmäinen kokeiluni, mutta siitä tuli yllättävän hyvä. Ohje oli selkeä ja kirjan alussa oli muutenkin selkeät kuvallisia ohjeita amigurumin virkkauksen eri vaiheista. Esimerkiksi varpaiden virkkauksesta oli selkeä kuvallinen ja vaiheittainen ohje kirjassa. Kirjan lopussa oli kerrottu, minkä verran lankaa kuluisi. Välillä menin laskuissa sekaisin, jolloin joissain kerroksissa on liikaa silmukoita ja joissain liian vähän. Lopulliseen virtahepoon etujaloista tuli vähän pienemmät ja takajaloista tuli vähän suuremmat, mutta keskenään sekä etu- että takajalat ovat yhtä suuret. Virtahepo pysyi pystyssä, kun jalat asetti riittävän lähelle toisiaan. Silmiksi ompelin pienet mustat napit. Lankana oli vaaleansininen puuvillalanka ja koukun koko oli 3. Jos lanka olisi paksumpi, niin virtahepostakin tulisi isompi. Tällä ohjeella voisi tehdä isonkin virtahepon käyttämällä ontelokudetta lankana.

Virtahepo

Tämä amigurumi oli melko yksinkertainen. Laskemisen helpottamiseksi käytin avukseni neulemerkkejä sekä kerrosten laskemiseen että virkatun kierroksen silmukoiden laskemiseen. Ne olivat hyvänä apuna tässä, koska muuten laskeskeluihin olisi kulunut paljon enemmän aikaa. Virtahepo koostui yhteensä kahdeksasta palasta (vartalo, korvat, jalat ja häntä). Voisin virkata tällaisen toistekin. Tämä sopisi varmasti myös lahjaksi esimerkiksi lapselle, jos virtahevolle laittaa turvasilmät. Ehkä nyt voisin ottaa myös vastaan haasteen ja virkata ruotsinkielisestä amigurumikirjastani.

Villasukkia

Kylmenevät kelit saa varpaat palelemaan. Otin tehtäväkseni neuloa villasukat lahjaksi syntyvälle lapselle. Itselleni neuloessani 7 veljestä langasta, laitan 40 silmukkaa eli 10 jokaiselle puikolle. Novitan sukkalehden mukaan 40 silmukkaa luodaan koon 30 sukkaan. Vauvan villasukkaan loin 32 silmukkaa eli 8 silmukkaa jokaiselle puikolle. Varren neuloin 1 oikein - 1 nurin -joustinneuleena. Neuloin villasukan noudattaen tavallisen villasukan teko-ohjeita, mutta vain pienemmässä koossa. Vauvan villasukkiin tein vahvistetun kantapään. Nämä villasukat sain neulottua vajaassa neljässä tunnissa.

Vauvan villasukat

Jotta villasukkien pienennys ei olisi jäänyt tähän, niin päädyin tekemään vielä vauvansukkia pienemmän villasukan. Näitä tein vain yhden avaimenperäksi. Sain pari vuotta sitten kaverilta vastaavanlaisen pienen villasukan avaimenperäksi. Otin mallia kaverini neulomasta sukasta, vaikka lankani olikin paksumpaa. Neuloin myös tämän miniatyyrisukan 7 veljestä langasta. Miniatyyrisukassa oli 4 silmukkaa puikolla eli yhteensä 16 silmukkaa. Varressa oli 6 kerrosta 1 oikein - 1 nurin -joustinneuletta. Kantalappuun neuloin 8 kerrosta. Kantapään valmistuttua neuloin 9 kerrosta ennen sädekavennuksen tekemistä.

Miniatyyri villasukka

 Nyt ei muuta, kun villasukat jalkaan ja varpaat lämpenemään. Ostin Taito shopista Roosa nauha sukkaohjekuvaston. Sormet jo syyhyää neulomaan sieltä eräitä palmikko- ja pitsisukkia. Onneksi villasukille on aina käyttöä.

Äitienpäivä

Pitkästä aikaa ehdin tarttumaan näppäimistöön. Kesän tullen toivottavasti ennätän kirjoittamaan enemmänkin tekemistäni käsitöistä. Tekemästäni trenssistä olen alkanut kirjoittamaan, mutta vain kuvat puuttuvat.

Äitienpäiväkortteja

Kirjekuori on taiteltu vaaleanpunaisesta A3-kokoisesta paperista netistä tulostetun kaavan mukaan. Käsien muodostamaan sydämeen löytyi ajatus myös netistä. Käsikortissa peukalo ja etusormi asetettiin kortin taitteelle ja käsi leikattiin irti kaksinkertaisesta kartongista. Kun kädet avaa, muodostuu peukalon ja etusormen väliin sydän. 

Musta-valkoiseen korttiin on myös saatu inspiraatiota netistä. Mustasta kartongista leikattiin mekon siluetti ja sisälle liimattiin valkoinen kartonki korostamaan hameen muotoja. Vyötäröle lisättiin silkkinauhasta vyö. Hatun askartelemiseen käytin maitopurkin korkin, jonka väritin mustaksi tussilla, liimasin sen kuumaliimalla kartongille. Myös silkkinauhan hatun reunaan kiinnitin kuumaliimalla ennen rusetin solmimista. Hattu on liimattu mekon helmaan. 

Vihreälle korttipohjalle liitin sarjakuvamaisen naishahmon. Esiliinan päälle tarkoitukseni oli vielä leikata huovasta kankainen essu, mutta kuvan kortissa nainen on värietetty kokonaan puuväreillä. Sunnuntaina nämä kortit tulen antamaan eteenpäin. Itse tykästyin erityisesti käsikorttiin ja mekkokorttiin. Punainen näyttää olevan tänä vuonna antamissani korteissa vahvasti esillä. Ehkä ne ovat sitten antajansa näköisiä.

Virkattuja mattoja

Pitkästä aikaa tartuin alkusyksystä virkkuukoukkuun. Muutettuani uuteen asuntoon tarvitsin kotiini uusia mattoja, koska vanhat matot eivät riittäneet. Aikaisemmat matot olivat nukkamattoja. Sisustuksessani on valkoista, muutamia eri harmaita, mustaa ja pinkkiä. Kaikki pinkki on tuotu asuntooni tekstiilein. Aikaisemmat mattoni olivat harmaa ja valkoinen. Olen vuosia ihaillut virkattuja mattoja ja olin aina halunnut itselleni sellaisen, joten nyt lähdin sellaista toteuttamaan. Olin jo aiemmin todennut ontelokuteen hyväksi materiaaliksi, joten hankin sitä myös virkattuja mattoja varten. Aluksi virkkasin yhden maton, mutta nälkä kasvoi syödessä ja virkkasin kaksi muutakin mattoa vielä samalla mallilla myöhemmin. Kahteen isompaan mattoon kulutin noin 2 kg kudetta (eli kaksi vyyhtiä) ja pienempään n. 1 kg (eli yksi vyyhti). Virkkuukoukun koko oli 8.

Olin pitkään ihaillut Virkkuukoukussa -yrityksen tekemiä mattoja. Tutkin näiden mattojen kuvia ja lähdin etsimään soveltuvaa ohjetta Kauhavan Kangasaitasta. Kuvia tutkimalla lähdin tekemään valkoista mattoa, jonka halkaisija on 1 m. Aloitukseen katsoin apua Juhannusruusu-matosta. Ensimmäistä mattoa virkatessani kirjoitin itselleni samalla ylös, kuinka monta pyvästä ja ketjusilmukkaa tein mihinkin kohtaan. Virkatessani virkkaan aina molemmista reunoista, koska mielestäni silloin saa kauneimman ja kestävimmän lopputuloksen.

Ontelokuteesta virkattu matto, halkaisija 1 m

Pitsinen matto ei ollut mitään ilman piparireunaa, jonka virkkasin useampaan kertaan, että sain sellaisen lopputuloksen, mistä tykkäsin. Valkoista mattoa virkatessani meinasin tehdä siitä aluksi liian suuren, joten jouduin purkamaankin sitä useampaan kertaan. Olin nimittäin päättänyt, että kaksi vyyhtiä ontelokudetta riittää. Valkoiseen mattoon jäi myös lopulta yksi virhe, mutta sitä en jaksanut korjata enää, koska olin sitä ennen jo niin monta kertaa virkannut-purkanut-virkannut-purkanut. Jos oikein etsin virheen, niin kyllä sen vielä matosta löydän, mutta ei sitä äkkiä sieltä huomaa. Yksi pylväs tuli liikaa väärään kohtaan. Mustassa ja harmaassa matossa olin sen jälkeen sitten paljon tarkempi. Mustan maton halkaisija on 95 cm ja harmaan maton 65 cm. Harmaan ontelokuteen olin ostanut jo vuosia aikaisemmin, mutta vasta viimesyksynä siitä syntyi matto. Ensin siitä piti syntyä isoäidinneliön mallinen matto.

Ontelokuteesta virkattu matto, halkaisia 95 cm

Valkoisessa ja mustassa matossa kävi niin, että aluksi uloimmat reunat tuntuivat liian tiukoilta keskustaan nähden ja keskusta oli jonkun aikaa kuprulla. Tämä kuitenkin tasoittui käytössä, kun mattojen päällä kulki. Harmaan maton kohdalla kävi puolestaan niin, että siinä se levenee liikaa reunoja kohti, joten aluksi se oli hyvin aaltoileva. Tämäkin on käytössä tasoittunut, mutta ei ihan kokonaan. Ehkä kesällä ensimmäisen matonpesun yhteydessä kaikki matot tasaantuvat vielä jonkun verran. Virkatessani ontelokuteesta mattoja en kastellut kuteita etukäteen, koska ajattelin, että ne kutistuvat tasaisesti myös pesun yhteydessä, koska koko matto on samaa materiaalia. Ennen virkkaamista myös tein jokaisesta vyyhdistä yhden matonkudekerän, joten isoihin mattoihinkin tuli vain yksi jatkoskohta. Päättelin langanpäät virkkuukoukun avulla. 

Ontelokuteesta virkattu matto, halkaisija 65 cm

Olen ollut tyytyväinen näihin mattoihin ja ne ovat olleet käytössä siitä asti, kuin ne ovat valmistuneet. Matot on myös helppo pitää puhtaana, koska imuroidessa niitä saa helposti nostettua ja vaikka vähän ravisteltua. Mattojen käänteleminen on helppoa ja maton saakin helposti imuroitua molemmin puolin. Näistä matoista en hevillä kyllä luovu. Saa nähdä, pitääkö joskus tehdä lisää. Nyt kun vielä keksisi, että mitä tekisin niillä pienillä kerillä, joita jäi ylitse näiden kolmen maton virkkaamisesta.

Mitä on käsityö

Kerran opintojen yhteydessä on pitänyt määritellä, mitä käsityöllä tarkoitetaan. Voisiko käsityön määritellä niin, että se on käsillä tekemistä? Jos käsityön näin selittäisi, niin myös askartelu, ruoanlaitto ja leipominenkin menisi käsitöiden piiriin. Näihinkin käsillä tekemisen muotoihin liittyvät oleellisesti käden taidot sekä käsityön prosessi. Käsityö prosessi alkaa ideoinnista ja suunnittelusta. Ensin pitää miettiä, mitä tekisi ja miksi. Seuraavaksi tuleekin suunnitella, millainen tuote tehdään. On myös tärkeää muistaa suunnitella tuotteen valmistus. Kun suunnittelut on tehty, on aika valmistaa tuote. Tuotteen tekeminen on loppupeleissä vain pieni osa käsityöprosessia. Perinteisin tekstiilityön ja teknisen työn rinnalla käsitöihin kuuluu ainakin osittain siis mukaan mielestäni myös muukin käsillä tehtävä tuotos, joka etenee edellä esitettyjen työvaiheiden mukaan.

Tänään halusin helposti valmistettavaa, täyttävää ja lämmittävää ruokaa. Valmistinkin uunissa basilikakermaperunat ja kanaa kokonaan uunissa. Viipaloin ja suolasin perunoita voidellun uunivuoan pohjalle, joita esipaistoin noin 15 minuuttia 200 asteen uunissa. Esipaiston jälkeen lisäsin perunoiden päälle kanafileitä, tuoretta basilikaa, ruokakermaa sekä hieman mausteita. Jatkoin paistamista 25 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin vuokaan vielä mozarellaraastetta ja sulatin sen uunissa kanojen päälle. Ruoka oli kyllä niin hyvää, että tätä täytyy tehdä toistekin. Onneksi ruokaa jäi vielä huomiseksikin.

Kudottu matto

Kutominen ja neulominen ovat kaksi eri asiaa. Itsekin tulee joskus puhuttua neulonnasta kutomisena, mutta silti ne ovat kaksi hyvin erilaista käsityötekniikkaa. Neulomisessa käytetään puikkoja kun taas kutomisessa käytetään yleensä kangaspuita. Muita kutomisen muotoja ovat: kehyskudonta, jota varten tarvitsee erillisen kudontakehyksen;  helmikudonta, jota voi tehdä pahvin avulla; lautanauha, jota varten tarvitaan esimerkiksi pahvisia lautoja; sekä pirtanauha, jonka voi valmistaa pirtalaudan avulla. Voi olla olemassa vielä muitakin kudontatekniikoita, mutta kaikkia edellämainittuja olen itse kokeillut. 

Lapsena kävin kutomakursseilla, joissa tutustuin kutomiseen tekniikkana. Olen kutonut elämäni aikana muun muassa ripsiliinoja, mattoja, poppanoita ja laukun. Vuonna 2010 palasin kangaspuiden ääreen pitkän tauon jälkeen. Maton kutomista aloittaessani lapsuuden opit palautuivat mieleen. Viimeisintä mattoa kutoessani pääsin tutustumaan tekemällä myös sellaisiin työvaiheisiin, joita lapsuudessa vain seurasin sivusta, esimerkiksi alkusolmujen tekeminen, työn siirtäminen eteenpäin kudottaessa ja työn irroittaminen kangaspuista. Kudoin maton tumman sinisestä ontelokuteesta ja värjäämättömässä paperinarusta. Ennen kutomista, kastelin ontelokuteet, ettei valmis matto enää myöhemmin kutistuisi pestessä niin paljon. Sidoksena matossa oli loimiripsisidos, jolloin kudelangat (ontelokude ja paperinaru) ylittivät ja alittivat kolme loimilankaa vuorotellen. Matossa ei näy mustia loimilankoja juuri lainkaan. Maton leveydeksi tuli 86 cm ja pituudeksi 130 cm. Mattoa kudoin muistaakseni viikon ajan, kun kävin kutomassa sitä eri mittaisia aikoja muutamana päivänä. Maton sai kudottua kahta polkusta (tai poljinta) käyttämällä.

Kutoessa pingottimen käyttö oli haastavaa, koska jos pingotinta piti niin tiukalla suhteessa mattoon, kuin trikoomattoa kudottaessa, niin papreinarukude katkesi. Näin työssäni kävi pari kertaa, joten jätin pingottimen hieman liian pieneksi. Silti pingotin teki tehtävänsä ja se auttoi pitämään työtä tasalevyisenä kudottaessa.

Yhteen raitaan työssä tein aina kaksikymmentä kerrosta paperinarua, kunnes vaihdoin kuviorytmiä kutomalla kahteen suuntaan peräkkäin samalla kuteella. Kun työ oli valmis, pääsin irroittamaan sitä kangaspuista. Viimeistelin maton tekemällä maton päihin ensin merimiessolmut ja sen jälkeen vielä hevosenhäntäsolmut. Viimeistellessäni leikkasin myös molemmat maton hapsupäät saman mittaisiksi.

Matto on ollut nyt neljä vuotta kovassa käytössä. Sitä on myös pesty välillä, eikä se ole juurikaan enää kutistunut. Matto on mukavan pehmeä jalan alla. Ontelokude on kyllä mukava materiaali kutoessa ja virkatessa. Olen myös virkannut mattoja ontelokuteesta, mutta niistä myöhemmin lisää. Mitäköhän sitä vain keksisi niistä langoista, mitä näistä projekteista on jäänyt yli.. Ontelokudetta kului mattoon noin 1,5 kg ja paperinarua n. 0,5 kg.

Projekti: säkkituoli

Valmistin säkkituolin vuonna 2010. Ohjeen työhön löysin Suuresta Käsityölehdestä 10/2009. Muutin annettua ohjetta hieman omaan tuoliini. Tein säkkituoliini pussisaumat, joita ei ollut ohjeessa. Valitsin pussisaumat, koska säkkituolin pitäisi kestää kovaa rasitusta ja pussisauma on kestävämpi ratkaisu kuin esimerkiksi yhteenhuoliteltu sauma. Lisäksi lisäsin säkkituolin päällipussiin kankaasta ommellun ripustuslenkin. Ripustuslenkin kohdalla mietin myös kangassuikaleista palmikoitua vaihtoehtoa (josta olisi tullut liian paksu), sekä purjerengasta (joka olisi käytössä naarmuttanut esimerkiksi lattiaa).

Säkkituoli muodostui sekä sisätyynystä, jonka sisällä on kaikki styroxhelmet sekä päällikangas. Sisätyynyssä on olemassa täyttöaukko, joka on ommeltu umpeen, kun taas päällisessä on 80 cm:n vetoketju päädyssä, joka mahdollistaa säkkituolin pesemisen. Sisätyynyn kangas on paksumpaa tavallista puuvillakangasta. Päällisen kangas on 60% polyamidia ja 40% polyeteeniä. Molempia kankaita tarvittiin säkkituoliin 1,9 m. Puuvillakankaan pesin ennen työn aloittamista, että se kutistuisi valmiiksi mittoihinsa. Valmistin ensin säkkituolin sisätyynyn käsityölehden ohjeen mukaa vaihtaen sivusauman pussisaumaksi. Ensin ompelin ulkoreunat, sitten alareunan kulmat ja lopuksi yläreunan (vetoketju tai yhteenhuoliteltu sauma). Vetoketjun viereen lisäsin päällikankaasta ommellun rpustuslenkin. Työn ompelemiseen käytin normaalia paksumpaa ompelulankaa.

Kun sekä sisätyyny että päällinen olivat valmiit, täytin sisätyynyn styroxhelmillä. Muistan edelleen sen sotkun, mikä siitä säkkituolin täyttämisestä syntyi. Ensin yritin kaverini kanssa täyttää pussia laittamalal kauhalla helmiä säkkituoliin. Helmet vain tarttuivat muovikauhaan ja näin ollen helmet lentelivät ympäri asuntoani. Lattialle olin levittänyt pari jätesäkkiä. Toisella yrityksellä päätimme laittaa styroxpussin avatun suun sisätyynyn suuhun ja kaadoimme helmet sisätyynyn sisään. Tämä osoittautui parhaaksi tavaksi. Silti helmiä lenteli välillä ympäri ämpäri. Lopulta keräsimme myös jätesäkille kertyneet helmet säkkituolin sisälle. Säkkituoliin kului 4 pussillista Etolasta ostettuja styroxhelmipusseja.

Säkkituoli on ollut kovassa käytössä, toisinaan tuolina ja toisinaan jalkarahina. Viime keväänä llisäsin säkkituoliin kaksi pussillista styroxhelmiä. Ennen kuin täytin sisätyynyä, purin täyttöaukon kohdalta hieman auki ja ompelin täyttämisen jälkeen sen takaisin kiinni. Välillä olen miettinyt, että voisin tehdä toisenkin päällisen säkkituolilleni, jota voisi sitten vaihtaa tilaisuuden tai mielialan mukaan. Haastavinta tässä työssä olivat ohjeen hahmottaminen (koska muoto on hieman erikoinen) ja säkkituolin täyttäminen. Pitäisiköhän kesällä tehdä säkkituolille vaaleampikin päällinen tummanharmaan kaveriksi..?

-Ewelin