Kudottu matto

Kutominen ja neulominen ovat kaksi eri asiaa. Itsekin tulee joskus puhuttua neulonnasta kutomisena, mutta silti ne ovat kaksi hyvin erilaista käsityötekniikkaa. Neulomisessa käytetään puikkoja kun taas kutomisessa käytetään yleensä kangaspuita. Muita kutomisen muotoja ovat: kehyskudonta, jota varten tarvitsee erillisen kudontakehyksen;  helmikudonta, jota voi tehdä pahvin avulla; lautanauha, jota varten tarvitaan esimerkiksi pahvisia lautoja; sekä pirtanauha, jonka voi valmistaa pirtalaudan avulla. Voi olla olemassa vielä muitakin kudontatekniikoita, mutta kaikkia edellämainittuja olen itse kokeillut. 

Lapsena kävin kutomakursseilla, joissa tutustuin kutomiseen tekniikkana. Olen kutonut elämäni aikana muun muassa ripsiliinoja, mattoja, poppanoita ja laukun. Vuonna 2010 palasin kangaspuiden ääreen pitkän tauon jälkeen. Maton kutomista aloittaessani lapsuuden opit palautuivat mieleen. Viimeisintä mattoa kutoessani pääsin tutustumaan tekemällä myös sellaisiin työvaiheisiin, joita lapsuudessa vain seurasin sivusta, esimerkiksi alkusolmujen tekeminen, työn siirtäminen eteenpäin kudottaessa ja työn irroittaminen kangaspuista. Kudoin maton tumman sinisestä ontelokuteesta ja värjäämättömässä paperinarusta. Ennen kutomista, kastelin ontelokuteet, ettei valmis matto enää myöhemmin kutistuisi pestessä niin paljon. Sidoksena matossa oli loimiripsisidos, jolloin kudelangat (ontelokude ja paperinaru) ylittivät ja alittivat kolme loimilankaa vuorotellen. Matossa ei näy mustia loimilankoja juuri lainkaan. Maton leveydeksi tuli 86 cm ja pituudeksi 130 cm. Mattoa kudoin muistaakseni viikon ajan, kun kävin kutomassa sitä eri mittaisia aikoja muutamana päivänä. Maton sai kudottua kahta polkusta (tai poljinta) käyttämällä.

Kutoessa pingottimen käyttö oli haastavaa, koska jos pingotinta piti niin tiukalla suhteessa mattoon, kuin trikoomattoa kudottaessa, niin papreinarukude katkesi. Näin työssäni kävi pari kertaa, joten jätin pingottimen hieman liian pieneksi. Silti pingotin teki tehtävänsä ja se auttoi pitämään työtä tasalevyisenä kudottaessa.

Yhteen raitaan työssä tein aina kaksikymmentä kerrosta paperinarua, kunnes vaihdoin kuviorytmiä kutomalla kahteen suuntaan peräkkäin samalla kuteella. Kun työ oli valmis, pääsin irroittamaan sitä kangaspuista. Viimeistelin maton tekemällä maton päihin ensin merimiessolmut ja sen jälkeen vielä hevosenhäntäsolmut. Viimeistellessäni leikkasin myös molemmat maton hapsupäät saman mittaisiksi.

Matto on ollut nyt neljä vuotta kovassa käytössä. Sitä on myös pesty välillä, eikä se ole juurikaan enää kutistunut. Matto on mukavan pehmeä jalan alla. Ontelokude on kyllä mukava materiaali kutoessa ja virkatessa. Olen myös virkannut mattoja ontelokuteesta, mutta niistä myöhemmin lisää. Mitäköhän sitä vain keksisi niistä langoista, mitä näistä projekteista on jäänyt yli.. Ontelokudetta kului mattoon noin 1,5 kg ja paperinarua n. 0,5 kg.

Projekti: säkkituoli

Valmistin säkkituolin vuonna 2010. Ohjeen työhön löysin Suuresta Käsityölehdestä 10/2009. Muutin annettua ohjetta hieman omaan tuoliini. Tein säkkituoliini pussisaumat, joita ei ollut ohjeessa. Valitsin pussisaumat, koska säkkituolin pitäisi kestää kovaa rasitusta ja pussisauma on kestävämpi ratkaisu kuin esimerkiksi yhteenhuoliteltu sauma. Lisäksi lisäsin säkkituolin päällipussiin kankaasta ommellun ripustuslenkin. Ripustuslenkin kohdalla mietin myös kangassuikaleista palmikoitua vaihtoehtoa (josta olisi tullut liian paksu), sekä purjerengasta (joka olisi käytössä naarmuttanut esimerkiksi lattiaa).

Säkkituoli muodostui sekä sisätyynystä, jonka sisällä on kaikki styroxhelmet sekä päällikangas. Sisätyynyssä on olemassa täyttöaukko, joka on ommeltu umpeen, kun taas päällisessä on 80 cm:n vetoketju päädyssä, joka mahdollistaa säkkituolin pesemisen. Sisätyynyn kangas on paksumpaa tavallista puuvillakangasta. Päällisen kangas on 60% polyamidia ja 40% polyeteeniä. Molempia kankaita tarvittiin säkkituoliin 1,9 m. Puuvillakankaan pesin ennen työn aloittamista, että se kutistuisi valmiiksi mittoihinsa. Valmistin ensin säkkituolin sisätyynyn käsityölehden ohjeen mukaa vaihtaen sivusauman pussisaumaksi. Ensin ompelin ulkoreunat, sitten alareunan kulmat ja lopuksi yläreunan (vetoketju tai yhteenhuoliteltu sauma). Vetoketjun viereen lisäsin päällikankaasta ommellun rpustuslenkin. Työn ompelemiseen käytin normaalia paksumpaa ompelulankaa.

Kun sekä sisätyyny että päällinen olivat valmiit, täytin sisätyynyn styroxhelmillä. Muistan edelleen sen sotkun, mikä siitä säkkituolin täyttämisestä syntyi. Ensin yritin kaverini kanssa täyttää pussia laittamalal kauhalla helmiä säkkituoliin. Helmet vain tarttuivat muovikauhaan ja näin ollen helmet lentelivät ympäri asuntoani. Lattialle olin levittänyt pari jätesäkkiä. Toisella yrityksellä päätimme laittaa styroxpussin avatun suun sisätyynyn suuhun ja kaadoimme helmet sisätyynyn sisään. Tämä osoittautui parhaaksi tavaksi. Silti helmiä lenteli välillä ympäri ämpäri. Lopulta keräsimme myös jätesäkille kertyneet helmet säkkituolin sisälle. Säkkituoliin kului 4 pussillista Etolasta ostettuja styroxhelmipusseja.

Säkkituoli on ollut kovassa käytössä, toisinaan tuolina ja toisinaan jalkarahina. Viime keväänä llisäsin säkkituoliin kaksi pussillista styroxhelmiä. Ennen kuin täytin sisätyynyä, purin täyttöaukon kohdalta hieman auki ja ompelin täyttämisen jälkeen sen takaisin kiinni. Välillä olen miettinyt, että voisin tehdä toisenkin päällisen säkkituolilleni, jota voisi sitten vaihtaa tilaisuuden tai mielialan mukaan. Haastavinta tässä työssä olivat ohjeen hahmottaminen (koska muoto on hieman erikoinen) ja säkkituolin täyttäminen. Pitäisiköhän kesällä tehdä säkkituolille vaaleampikin päällinen tummanharmaan kaveriksi..?

-Ewelin

Alussa oli puikot ja langat..

..ja siitä syntyi monet villasukat, tuubikaulurit ja monia muita neuleita. Muitakin käsityötekniikoita on tullut testattua vuosien varrella neulomisen lisäksi. Käsitöitä tulee tehtyä paljon. Joskus olen halunnut tehdä samanlaisen tuotteen uudestaan. Silloin en ole kuitenkaan yhtäkkiä löytänyt muistiinpanojani mistään, joten on pitänyt tutkia aiemmin tehtyä työtä. Nytkin pitäisi aloittaa uuden tuubihuivin tekeminen - montakohan silmukkaa olen luonut aiempiin huiveihin. Pitää varmaan laskea, jos haluan saman kokoisen huivin. Blogin yksi tarkoitus onkin toimia tavallaan tehtyjen käsitöiden päiväkirjana. Käsillä tekeminen on lähellä sydäntä, joten käsillä tekemistäni tuot teista tulen kyllä kirjoittelemaan.