Kudottu matto

Kutominen ja neulominen ovat kaksi eri asiaa. Itsekin tulee joskus puhuttua neulonnasta kutomisena, mutta silti ne ovat kaksi hyvin erilaista käsityötekniikkaa. Neulomisessa käytetään puikkoja kun taas kutomisessa käytetään yleensä kangaspuita. Muita kutomisen muotoja ovat: kehyskudonta, jota varten tarvitsee erillisen kudontakehyksen;  helmikudonta, jota voi tehdä pahvin avulla; lautanauha, jota varten tarvitaan esimerkiksi pahvisia lautoja; sekä pirtanauha, jonka voi valmistaa pirtalaudan avulla. Voi olla olemassa vielä muitakin kudontatekniikoita, mutta kaikkia edellämainittuja olen itse kokeillut. 

Lapsena kävin kutomakursseilla, joissa tutustuin kutomiseen tekniikkana. Olen kutonut elämäni aikana muun muassa ripsiliinoja, mattoja, poppanoita ja laukun. Vuonna 2010 palasin kangaspuiden ääreen pitkän tauon jälkeen. Maton kutomista aloittaessani lapsuuden opit palautuivat mieleen. Viimeisintä mattoa kutoessani pääsin tutustumaan tekemällä myös sellaisiin työvaiheisiin, joita lapsuudessa vain seurasin sivusta, esimerkiksi alkusolmujen tekeminen, työn siirtäminen eteenpäin kudottaessa ja työn irroittaminen kangaspuista. Kudoin maton tumman sinisestä ontelokuteesta ja värjäämättömässä paperinarusta. Ennen kutomista, kastelin ontelokuteet, ettei valmis matto enää myöhemmin kutistuisi pestessä niin paljon. Sidoksena matossa oli loimiripsisidos, jolloin kudelangat (ontelokude ja paperinaru) ylittivät ja alittivat kolme loimilankaa vuorotellen. Matossa ei näy mustia loimilankoja juuri lainkaan. Maton leveydeksi tuli 86 cm ja pituudeksi 130 cm. Mattoa kudoin muistaakseni viikon ajan, kun kävin kutomassa sitä eri mittaisia aikoja muutamana päivänä. Maton sai kudottua kahta polkusta (tai poljinta) käyttämällä.

Kutoessa pingottimen käyttö oli haastavaa, koska jos pingotinta piti niin tiukalla suhteessa mattoon, kuin trikoomattoa kudottaessa, niin papreinarukude katkesi. Näin työssäni kävi pari kertaa, joten jätin pingottimen hieman liian pieneksi. Silti pingotin teki tehtävänsä ja se auttoi pitämään työtä tasalevyisenä kudottaessa.

Yhteen raitaan työssä tein aina kaksikymmentä kerrosta paperinarua, kunnes vaihdoin kuviorytmiä kutomalla kahteen suuntaan peräkkäin samalla kuteella. Kun työ oli valmis, pääsin irroittamaan sitä kangaspuista. Viimeistelin maton tekemällä maton päihin ensin merimiessolmut ja sen jälkeen vielä hevosenhäntäsolmut. Viimeistellessäni leikkasin myös molemmat maton hapsupäät saman mittaisiksi.

Matto on ollut nyt neljä vuotta kovassa käytössä. Sitä on myös pesty välillä, eikä se ole juurikaan enää kutistunut. Matto on mukavan pehmeä jalan alla. Ontelokude on kyllä mukava materiaali kutoessa ja virkatessa. Olen myös virkannut mattoja ontelokuteesta, mutta niistä myöhemmin lisää. Mitäköhän sitä vain keksisi niistä langoista, mitä näistä projekteista on jäänyt yli.. Ontelokudetta kului mattoon noin 1,5 kg ja paperinarua n. 0,5 kg.